Lepertelemään Kelpaamaton [Vuokralla-remix]

Minuutit tuntuvat pitkiltä, kun tulee vuokrayksiöönsä ja pystyy hetken vain istumaan runkopatjalla ajatuksissaan kämmeniään tuijotellen. Mieli hakee jotain, tuskin se tietää itsekään mitä. Ehkä selitystä sille, miksi tuntuu, että olisi pitänyt jotain, mikä sitten jäi. Ehkä ratkaisua siihen, miten asian voisi korjata. Ehkä arviota siitä, onnistuiko vaivaannuttamaan toisenkin sillä, millä ikinä sitten saikin itsensä hämmentymään.

I should tell you I'm disaster
I forget how to begin it...
Who knows where                                            - Rent
Who goes there
Who knows
Here goes...

Jumituksen ja tuijottelun jälkeen mieli kulkeutuu tutun perusmotiivin luo. Kyse on jälleen kerran pelosta, siitä elämäni keskellä kohoavasta kylmästä, metallisesta tangosta, jonka ympärille säälittävä todellisuuteni kietoutuu nöyrästi ja notkeana kuin hakattu, huumehouruinen strippari.

Mitä sitä olisi taas uskaltanut sanoa? Jotain kannustavaa muka? Kuka minä olen ketään mihinkään kannustamaan. Voidaan hyvällä syyllä kysyä, olenko koskaan lunastanut yhtäkään elämäni aikana lausumistani kannustavista sanoista, en niistä yleisesti maailmaa koskevista, enkä todellakaan niistä itseäni koskevista.

Vuokralainen
muistaa maksaa vuokransa
Vuokralainen
pitää kämpän puhtaana                 - Zen Cafe: Vuokralainen
Vuokralainen
kulkee hiljaa rapussa
Vuokralainen
yöllä kahdelta.

On olemassa kaikenlaisia taikasanoja. Sanoja, jotka ovat niin latautuneita, että niiden vaikutus on kiistämätön, jopa kaikessa epämääräisyydessään. Itse kieli on taikuutta, mikä tahansa sana oikeassa yhteydessä äärimmilleen latautunut. Tiedän. Osaan taikoa. Masennuksen hellittäessä myös synkän sanattomuuden huntu raottuu ja muistan taas: sanojen taitaminen voi sitoa kielen yhtä tehokkaasti kuin puhekyvyttömyys. Magiastaan on kannettava vastuu.

Hei, älä koskaan ota runoilijaa
luoksesi asumaan.
Se salaa surujaan kantaa                 - Miljoonasade: Runoilija
ja niitä nurkkiisi piilottaa.
Ja se on ainoa vuokra, jonka runoilijalta saa.

Teot ne vasta vaarallisia ovat. Pelko kulkee niistä jokaisen kantapäillä. Pelkään pilaavani jotain. Kun on hidas saa koko ajan henki kurkussa kammota liikkuvansa liian nopeasti. Kyllä, se on ristiriitaista. Kaikki on. Siksi minkäänlainen helposti hahmotettava itseilmaisu on itsensä väkivaltaista pilkkomista paloihin. Tulen ajatelleeksi sitä yhtä ainutta henkilöä, jolle olen koskaan kokenut kyenneeni esittämään itseni edes välttävänä kokonaisuutena. Soitan hänelle, mutta kiire, kiirehän sillä on. Aika juoksee, minä en. Minä seison käsilläni seinää vasten.

Satoi kun tv:tä illalla katsoin
Verkossa vuokran ja laskuni maksoin
Nukahdin myöhään ja odotin sua kai silloinkin
aiemmin.
                                                             - Anna Eriksson: Aiemmin
Ei suuntaa, ei paikkaa
ei läheltä toisen voi kotia löytää, luulin aiemmin.
Ei suuntaa, ei paikkaa
koleat tuulet vain sivuja kääntää, luulin aiemmin.

Minuutit tuntuvat pitkiltä, kun kiroan jälleen kerran kodittomuuttani. Ihmiset ovat paikkoja, joissa on liian helppo siipeillä. Joitain hetkiä jossa kussa, sitten olen taas jossain muualla. Ei koskaan kokonaan missään, aina vain osittain. Haluaisin olla joskus kokonaan jossain - sisustaa, tilata lehtiä, tietää minne palata seikkailuista ja painajaisista. Ehkä silloin voisin omistaa sanat, joilla magiaani harjoitan.

But if my life is for rent and I don't learn to buy
Well I deserve nothing more than I get            - Dido: Life For Rent
Cos nothing I have is truly mine.

Hän tekee minut hulluksi, ajattelen. Siinäkin on eräs rimpsu taikasanoja, jotka ääneen lausuttuina voisivat saada aikaan yhtä tai toista. Pään sisällä lausuttuina ne saavat aikaan vain katkeransuloisen huvittuneisuuden: njaa, sen hulluksi tekemisen osaisin kyllä ihan itsekin, en minä siihen ole koskaan ketään toista kaivannut. Turhauttaa ja tekee mieli lyödä ja potkia seiniä, mutta se sattuisi liikaa, koska kädet ja jalat ovat kipeytyneet käsilläseisonta harjoituksista.

Minä pystyisin, mutta pelkään. Elämäni ei taivu musikaaliksi.

There's only now
There's only here
Give in to love
Or live in fear                                     - Rent
No other path
No other way
No day but today...