Ajatuksia, virheitä ja ajatusvirheitä

Kehnosti nukutun yön jälkeen tekisi mieli vain käpertyä lämpimän peiton alle, suojaan ihan yksin oman itsensä kanssa. Tämä tarve tuntuu sinänsä absurdilta, että olenhan minä kuitenkin viime yönä siellä peiton alla ollut ja paljonpa siitä osasin ottaa iloa irti: pyörin vain levottomasti typerässä päässäni junnaavien pakkomielteiden ja stressipaakkujen inspiroimana. Kausiluontoinen uniongelmaisuus on hieman selkeämpi osaa persoonaani, kuin saattaisin toivoa. Asiaan täytynee tulla jonkinlainen muutos.

Töissä yritän hymyillä asiakkaille edes pienesti. Olen kuitenkin aivan varma, että olen joko jo pilannut jotain tai pian tekemässä jonkin suuremman luokan virheen, joka tekee yhtiölle rahallista tai imagollista tappiota tai jollekin yksilölle emotionaalista tai skemaattista haittaa. En siis salli itseni olla iloinen. Tämänkaltaiset vainoharhat pitävät minua hereillä öisin ja huonosti nukutut yöt taas vain lisäävät vainoharhaisuuttani. There's a vicious circle if I ever saw one. Lisäksi kaikki pakkomielteilyyn käytetty aivokapasiteetti on poissa jostain muualta ja tietysti lisää sitä todennäköisyyttä, että teen virheitä. Tällekin pitäisi tehdä jotain. Mielessäni on nimittäin käynyt, ettei kukaan ihminen, joka odottaa katastrofin kohtaavan hetkenä minä hyvänsä, voi saavuttaa mitään kovin onnellista olotilaa.

Tuokin on ihan ihme juttu, miten koen että oletettua töpeksintää pitää kompensoida synkkyydellä. Huomaan astuvani nykyään miltei mihin tahansa tilanteeseen alavireisen varovaisena ja uskaltavani olla iloinen ja avoimen sosiaalinen vasta kun hieman aikaa on kulunut ja mitään tekemiäni hirvittäviä virheitä ei ole kömpinyt päivänvaloon. Kaipa luulen, että muutoin minua pidettäisiin kevytkenkäisenä ja oletettaisiin, etten arvosta tekemieni virheiden vakavuutta ja pyri korjaamaan tilanteita parhaani mukaan. Siksi koen tarvetta synkistellä, mikä on jotain ihan kieroutunutta logiikkaa, koska oikeastiko se muka tilannetta parantaa, että vältän positiivisuutta ja hyväntuulisuutta? Jos virheitä oikeasti on tehty (näissä skenaarioissani ne yleensä aina ovat joko oletettuja tai ainakin suuresti liioiteltuja), niin eikö juuri positiivista suhtautumista tarvittaisi voimavaraksi? Ajatuksessa on (jälleen kerran) virhe, mutten jaksa tehdä sille tänään mitään. Lisäksi olen huono ottamaan tikkuja pois sormista :(.