Buddha

On tullut yhä vaikeammaksi
olla itkemättä
missä vain, milloin vain.
Ja järkyttävintä siinä on,
ettei siinä ole mitään mistä järkkyä,
ei sen ihmeempää draamaa
      kuin    vain
paljon uupumusta
tosiasia: "ei se lähde hengiltä millään"
se että on aina ja jatkuvasti
kipeinä kappaleina,
joista kovat viiltävät pehmeiden lämpimän ihon
rikki armottomuudellaan
ja pehmeät sotkevat kovien puhtaat linjat
verensä nöyryydellä.
On vain käskettävä niiden rakastaa toisiaan,
oltava Suurin Säälin Mestari
      ensin itselleen,
sitten viivyttävä Boddhi-puun alla
niin pitkään kuin voi
      muiden puolesta,
muistettava unohtaa ylimaalliset viisaudet
korjattava sen sijaan jo läsnäolevat käsitykset.
Elämä on kärsimystä.
      Muttei sen tarvitse.