Olimme eilen illalla ystävieni kanssa päättäneet tavata ja juoda. Jonkin muun kaveriporukan kohdalla ryyppyiltama ei kai olisi mikään erityinen juttu, mutta tämä ryhmä on yleensä rakentanut illlanviettonsa esimerkiksi jonkin pelin tai hyvän aterian ympärille, ei niinkään alkoholin. Nyt eräät olivat saaneet mainion idean: juominen olisi tapaamisen teema ja tarkoitus.
Minulla oli aivan upeaa. Jos jotkut kuvittelevat, että henkiset horisontit avartuvat lähinnä jollain psykedeelisillä huumeilla, niin väärässä ovat. Kyllä tuo alkoholikin toimii. Olen harvoin juonut noin paljon. Kokemus oli suoraan sanottuna vapauttava. Olen nyt kolmatta viikkoa uudessa työssä, josta minulla ei ole minkäänlaista aiempaa kokemusta. Operoin siis jatkuvasti suorituskykyni äärirajoilla, hitaasti ja kömpelösti, jopa virheitä tehden. Tästä ja muistakin syistä johtuen ovat olleet hermot kireällä.
Ei muuta kuin huolet unholaan ja promilleja vereen. Erityisen dekadentin tilanteesta teki osaltani se, että tänä aamuna työt alkoivat seitsemältä. Sain siitäkin jotain kieroa tyydytystä. Sänkyyn kahden ja kolmen välillä, ylös vähän ennen kuutta. Olo oli yllättävän virkeä. Hissiä odotellessani minulla oli tunne, että vaikka kuinka kuvittelen olevani melko tiedostava ihminen, joka ymmärtää vaihtoehtonsa, niin olen jo jonkin aikaa (vai aina?) tasapainoillut niin kapealla elämäntiellä, että ihan ahdistaa. Alkoholin suoma huolettomuus ja muutamat sanotut asiat saivat minut tuntemaan, että hei, minä olen minä, ja minulla on valinnanvaraa.
Lisää tällaista, kiitos! Taidan ruveta alkoholistiksi.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment