Totuudesta

Äitini ihmetteli tänään, miten ala-asteikäisen pikkusiskoni saama opetus yhtäältä alkuihmisestä (biologia, historia, evoluutio) ja toisaalta ensimmäisistä ihmisistä (Raamatun alkukertomukset, uskonto) menee yhtään yksiin. Myönnän, ettei minulla itsellänikään ole mitään hajua siitä, miten opettajat saavat noin nuoret lapset yhtään hahmottamaan, kuinka monella tasolla asioita voi tarkastella ja käsitellä. Vielä yläkoululaistenkin kanssa se on hyvin hankalaa, ei heistäkään kaikki tajua, että totuudellisuutta on monenlaista.

Päädyin selittämään äidilleni oman näkemykseni Totuudesta (siis siitä, mikä on Totta). Maailmamme on täynnä kertomuksia, joiden Totuudellisuus määrittyy nähdäkseni kahdesta osatekijästä. Yhtäältä on kertomus itse, stoori, ja kysymys sen paikkansa pitävyydestä: onko tämä (historiallisesti) tapahtunut näin? Toisaalta on kertomuksen sanoma, pointti, ja kysymys sen tarkoituksellisuudesta: mitä tämä selonteko tapahtumista haluaa sanoa ja miksi, entä onko se meille relevantti? Jos esimerkiksi luemme romaanin, voimme hyvin tietää sen olevan täysin jonkun ihmisen mielikuvituksen tuotetta. Stoori ei siis ole Totta. Mutta voimme pitää kertomuksen pointtia (esim. ystävyys on tärkeää, postmoderni ihminen on hukassa itseltään, juutalaiset ovat perseestä jne. jne.) Totena.

Myönnän, että tämän ajattelun varaan varmaan rakentuu aika subjektiivinen kuva Totuudesta. Mutta se auttaa ainakin itseäni ymmärtämään erilaisia uskomuksia. Modernin, ei-fundamentalistisen kristityn ei esimerkiksi tarvitse dissata evoluutioteoriaa juuri tästä syystä: koska tieteellisten teorioiden näkemys ihmisen alkuperästä ja Raamatun luomiskertomus sisältävät erilaisia totuuden siemeniä. Ns. tieteen Totuus piilee sen stoorissa ja pyrkimyksessä selvittää, miten asiat ovat oikeastaan tapahtuneet. Sen pointissa ei ole oikeastaan minkäänlaista Totuutta, koska sillä ei ole pointtia. Ellei sitten pointtina pidetä sitä, ettei pointtia ole, joka kyllä sekin tulee monille kyseeseen. Raamatun luomiskertomuksen Totuus puolestaan on useille juuri sen pointissa, eli tyyliin "Elämä on lähtöisin Jumalasta". Äitiäni selitykseni tuntui kiinnostavan ja jopa auttavan.

Tämä epämääräinen selostus ei käsittele omia uskomuksiani, vain metauskomuksiani. En edes osaa linkittää tätä mihinkään oikeisiin filosofisiin nimiin, termeihin tai keskusteluihin, koska en ole tarpeeksi Lukenut. Toivottavasti tästä sai edes vähän selvää.