Kirjoitan tässä töiden lomassa purkauksenomaisen ja hätäisen postauksen koskien oivallusta, joka sekin tuli töiden lomassa purkauksenomaisesti ja hätäisesti, kun tulin ajatelleeksi erään ystäväni aiempia sanoja. Tajusin yhtäkkiä, vai pitäisikö sanoa pikemminkin, että tulin akuutin tietoiseksi siitä, että jos olisin toisenlaisella asennepaketilla varustettu henkilö, olisin hyvinkin saattanut tässä viime päivinä asettaa kyseisen läheiseni ihan turhanpäiväisillä paineilla kuormitettuun asemaan. Toisenlaisella asennepaketilla tarkoitan tässä tapauksessa jotenkin viimeisen päälle markkinataloudellisesti ihmissuhteisiin suuntautuvaa näkemyspläjäystä. Turhanpäiväiset paineet taas olisivat siinä skenaariossa samanlaisia kriittisiä asenteita, joita liittyy vanhan auton vaihtamiseen uuteen: no kannattiko, onko väri nyt juuri sellainen kuin haaveilin, onko startti yhtä ärhäkkä kuin edellisessä jne. Olen yrittänyt käyttää tässä blogissa kovin pehmeitä ja pastellinsävyisiä ilmaisutapoja, mutta nyt täytyy kyllä sanoa että HYI HELVETTI ja SAATANA SENTÄÄN.
No. Olen yrittänyt välttää kyseisen tyyppisiä asenteita mahdollisimman pitkälle ja tyydytyksekseni koen onnistuneeni. Olen kyennyt käsittelemään kaksi ihmissuhdetta sen verran erillisinä toisistaan, etten koe yhtään mitään edellä kuvaillun kaltaista. Tekisi mieli taputtaa itseään ylpeänä päälaelle ja kehaista. Ja miksipä en vaikka tekisi niin, asiakkaatkaan ei katso... Tap tap. Hyvä tyttö. Sä olet perkele tehnyt jotain oikein.
2 comments:
"Toisenlaisella asennepaketilla tarkoitan tässä tapauksessa jotenkin viimeisen päälle markkinataloudellisesti ihmissuhteisiin suuntautuvaa näkemyspläjäystä."
Lokisi saa minut jostakin syystä hoippumaan vastauksissani. Kuitenkin. Uuh. Lemuaa pari-/ihmissuhteiden markkina-arvoteorialta ja karmeimmassa tapauksessa myös vakuuttuneisuudelta A/K/YTM/N -jaottelusta. Tämä on sellaista lahkouskovaisuutta, jossa siteen identiteettiin vahvistaa helpottunut ja hyvin tunteellinen doktriinin sisäisen järkeilyn ja sen edellyttämän kosmoksen hyväksyminen: "vika ei olekaan minussa eikä noissa toisissa, vaan ihmisessä perinpohjaisen taloudellisena olentona." Epäilemättä ihmisellä on arvoja, mutta niistä ei aina muodostu taloutta (järjestelmää, jossa kysytään ja tarjotaan tuotettavissa olevia arvofetissejä (arvon paperinpainona oleva objekti), joiden arvot reagoivat markkinoilla suhteessa toisiinsa). Onneksi tälle on olemassa kilpaileva teoria: rakkaus on pelkkää sähköistä ja kemiallista tiedonvälitystä. Kumpikin kuulostaa ihmisyksilön paikallisena arkiselityksenä useammin ainaiselta selustan turvaamiselta kuin omistautuneisuudelta nomoteettiselle tieteenagendalle. Sankareita tallennusmahdollisuudella.
Vastauksesi saavat minut hoippumaan niiden tulkinnoissa. Tiedän siihen syynkin (sinun hoippumisesi syytä osaan vain uumoilla). Tai siihen on useampiakin syitä:
a) Hienot sanat, esim. "nomoteettinen tieteenagenda".
b) Vaikeasti seurattavat sanakombot, esim. "Tämä on sellaista lahkouskovaisuutta, jossa siteen identiteettiin vahvistaa helpottunut ja hyvin tunteellinen doktriinin sisäisen järkeilyn ja sen edellyttämän kosmoksen hyväksyminen".
c) Muu kuormittava monikerroksisuus, esim. sulut sulkujen sisällä.
d) Epämääräinen tunne siitä, etten oikein edes ymmärrä, mitä haluat sanoa ja kenelle.
Olen päättänyt suhtautua ihmissuhteisiin kuin kurssikeskuksiin.
Post a Comment